Paitsi tietty siten, etten saa mitään tehtyä. Ottakaapa tästä tarinasta opiksenne ja olkaa viisaampia ku minä...

Taustaksi sen verran, että elokuussa 07 aloitin syömään seroxat-nimistä lääkettä annostuksella 20mg/vrk,  Sitä ennen on kokeiltu citalopramia, mirtazapinia ja efexoria.

Kun viime kesänä efexor ei vieläkään auttanut ollenkaan, lopetin sen käytön ja terveyskeskuslääkäri lähetti Kaarinan mielenterveyspolille. siellä siis määrättiin tämä seroxat. Kaikki toimi ihan ok, aloitin koulun jne. enkä enää suostunut käymään kaarinassa polilla, koska siitä ei ollut minkäänlaista hyötyä (käynnit siellä lähinnä aiheuttivat paniikkikohtauksia). Jossakin vaiheessa loppuvuodesta ostin 100 pillerin pakkauksen lääkkeitä ja olen niitä popsinut koko ajan. Kunnes viime keskiviikkona heräsin siihen, että pitää käydä apteekista hakemassa lisää, oli enää 1 pilleri jäljellä. En ehtinyt apteekkiin ennenkuin perjantaina, jolloin totesin, ettei lääkäri ollutkaan kirjoittanut mulle kuin 200 tablettia, enkä saisi reseptillä enää lisää lääkkeitä. Vieroitusoireet alkoivat lauantai-illalla.

Päänsärkyä, järjetöntä pahoinvointia, huimausta, hikoilua vaikka on kylmä, painajaisia, silmät särkee, väsyttää ja ahdistaa. Paimion terveyskeskuksessa sanottiin, ettei päivystyksessä uusita tällaisia lääkkeitä, täytyy olla yhteydessä kaarinaan tai varata ihan aika paimioon lääkärin vastaanotolle. Kiitos vaan, kärsitään nyt sitten vielä sunnuntaikin.

Tänään aamulla en päässyt kouluun, olo oli kuin vuosisadan krapulassa. lisäksi Siiri-pieni on kovassa yskässä ja räkätaudissa, joten jäin Siirin ja Aaron kanssa kotiin. Kauppaan oli pakko raahautua, ja samalla soitin muutaman puhelun. Ensin terveyskeskukseen.

Selitin tilanteen, kysyin mahdollisuutta päästä lääkärille, autoa kun ei ole mulla käytössä että kaarinaan pääsis. Ei onnistu, he eivät saa uusia kaarinan potilaiden reseptejä. Puhelimessa oli kuitenkin ihanan ymmärtäväinen täti, joka sanoi tietävänsä vierotusoireiden kamaluuden. "soita nyt sinne kaarinaan, ja jos ei sieltä onnistu, niin soita takaisin ja keksitään sitte jotakin."

Kaarinassa vastasi ehkä maailmankaikkeuden inhottavin täti-ihminen. Heillä kun uusitaan reseptejä vain tiistaisin. Ja kyllä se on niin, että potilaille on tästä asiasta informoitu viime syksystä alkaen, pitää osata itse kantaa vastuu omista lääkkeistä. Nyt sitte vaan pitää odottaa (puhelimesta kuului selvä hymy tässä kohtaa). Kysyin, onko mahdollista saada lääkärille puhelinaikaa, että voisi ihan sille suoraan asiasta puhua.

"On meillä puhelinaikoja, mutta ne kyllä pitää ihan erikseen varata"

"JOO, MÄ VARAISIN NYT!!!!!!"

"täällä olis ens keskiviikolle seuraava..."

"TÄH?!?!"

" joo, kun meillä on vaan kaksi lääkäriä täällä, ja se, joka hoitaa paimiolaisten, piikkiöläisten ja sauvolaisten asioita, on vasta silloin paikalla. tämä, joka nyt on paika hoitaa pelkästään kaarinalaisten asioita!"

"eli mun täytyy nyt vaan kärsiä vai? ei olis niin kamala juttu soittaa paimion apteekkiin puhelinreseptiä, että mä pystyisin huolehtimaan kolmesta lapsesta, koirasta ja kissasta. En päässyt lähtemään kouluun tänään, tarttisin sairaslomalapunkin."

"eihän mielialalääkkeistä nyt mitään vieroitusoireita tule, ja voisihan tästä ehkä ottaa vähän opikseenkin. täytyy osata kantaa itse vastuuta lääkkeistään. Ja kyllä jokaisesta työpaikasta voi olla pois omalla ilmoituksella sen 3 päivää"

"Satun olemaan työvoimapoliittisessa koulutuksessa. pitääkö mun nyt kävellä vielä työkkäriinkin selvittelemään tätä asiaa?????"

"voisithan sä käydä, jos se on sulle tärkeetä"

"Ei perkele, et ole tosissas!"

" voinhan mä nyt ottaa sun tiedot ylös, jos vaikka lääkäri ehtis uusimaan ne, mut mitään en kyllä lupaa"

*tietojen kirjoittamista ja tavaamista*

"Joo, koita nyt sitte ens kerralla osata olla ajoissa liikkeellä!"

Että sellainen täti siellä. yleensä mä en käyttäydy rumasti puhelimessa (kiitti vaan, äiti*hih*), mutta nyt mulla meni hermot sen verran, että puolet s-marketin parkkipaikasta varmaan oli selvillä mun asioista. Ei kun soittamaan takaisin terveyskeskukseen, josta (tietty) vastasi eri täti kuin ekalla kerralla. Taas kilometrin selitys tilanteesta.

"olisko mitään mahdollisuuksia päästä lääkärin juttusille?"

"meillä on lääkäri sairastunut, ei ole mitään mahdollisuutta. eikä noita reseptejä täällä edes uusita..."

Sairaslomalapun sain neuvolasta, kun itkin tädille tilannetta ja kerroin, että Siiri on kyllä vähän kipeä ja kotona. Tosin ei ollut niin huonossa kunnossa, ettenkö tavallisena päivänä sitä hoitoon olisi vienyt. Nyt sillä sitten on kuumettä 39,2 ja yskii niin, että yökkää välillä. Lääkäriin mennään ilman vaikeuksia. Onhan se ihan oikein, että lapset pääsee aina lääkäriin, en mä sitä tarkoita. Mutta koko tää tilanne on niin inhottava. Kaiken lisäksi Rami on taas kerran pitkään töissä ja joudun raahaamaan nuo kaikki kolme sinne terveyskeskukseen. Siiri maalasi äsken petivaatteensa punaisella sormivärillä. Koira repi auki mun sivilla-vyyhdin. Kissa kaatoi vesikupin ja jäätelö on loppu.

Oliko se niin, että kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa? Mä en halua olla vahva. Mitä hyötyä siitä muka on? Täytyy vaan taas kestää lisää sellaista, mikä ei tapa. Nyt puen hirviöt ja lähden sinne lekurille. Mutta vaikka saisinkin nyt sen perkeleen reseptin, ei paljon auta: paimion apteekki on jo kiinni, eikä mulla vieläkään ole autoa. Toivottavasti Siirillä ei ole lääkkeille nyt tarvetta. *huoh*