Sori, Mummo, en löydä piuhaa, että sais kuvat puhelimen uumenista. Voin kuvailla sanallisesti:

Aaro makaa sohvalla peiton alla kalpeana kuin haamu. Siiri makaa toisessa päässä sohvaa peiton alla. Ossi retkottaa selällään omalla pedillään kieli ulkona suusta, kissa istuu keittiön pöydällä ja tuijottaa ulos. Musta ei kannata kuvauksia kirjoittaa, mustat silmänaluset on itsestään selvyys. Waltteri näytti hyvältä viimeksi kun näin, on nyt koulussa jo. Rami on rami. Kämpääkin voin kuvailla kaikkien riemuksi. Ensinnäkin täällä haisee. Oksennus- ja kakkapyykkiä on koko kylppäri täynnä, lattiat täynnä erilaisia tavaroita, jotka eivät lattialle kuuluisi. parvekkeella on pari roskapussia, joita kukaan ei ole ehtinyt viedä sinne minne ne kuuluisi viedä. Puhtaat pyykit on viikattuina pinoissa, mutta kukaan ei ole saanut niitä kaappiin. Täällä ei ole imuroitu torstain jälkeen, joten pöly- ja karvapalloja lojuu nurkissa. Jääkaappi alkaa olla tyhjä, kukaan ei ole käynyt kaupassa.

Tänään aamulla pääsin jo työpaikalle asti. Kunnes hoitotäti soitti. Aaro ripuloi (housuihinsa) ja Siiri oli oksentanut keittiön lattialle. Kun pääsin hoitopaikkaan asti, Aarokin oli ehtinyt oksentamaan kerran ja ripuloinut uudelleen (housuunsa). Selvittääkö tilannetta?

Auto edelleen korjaamolla, Ramin palkka ei edelleenkään ole ilmestynyt tilille.